Internal Governance of Interest Organizations : The Role of Boards of Directors in Advocacy Performance

Studies explaining interest organizations' influence typically focus on the role of groups' structural characteristics, such as group type. However, we ask whether the boards of interest groups can also play a role in their organizations' advocacy performance. Drawing from management scholarship, we investigate how the governance practices and characteristics of the boards of interest organizations are associated with those organizations' advocacy performance. To study this, we surveyed the board members of Finnish elite interest organizations and found that board performance in strategy tasks (e.g., long-term planning and connecting with stakeholders) is strongly related to advocacy performance. Moreover, we found that the gender diversity of boards is negatively associated with success in advocacy, and the frequency of board meetings is curvilinearly associated. In contrast, board performance in control tasks (e.g., monitoring of management), board size, and inclusive practices are not associated with advocacy performance.Peer reviewe

Buying media-savviness? : Interest groups as clients of public affairs consultants

Public relations agencies are on the rise, and studies have shown that also membership-based interest groups use their services. These agencies employ public affairs consultants who help their clients influence public policy, and their use may have important consequences for interest group systems. As we know little about why interest groups use public affairs consultants and what kind of groups use them the most, we surveyed nationwide interest groups in Finland. We argue that groups use consultants especially when they face challenges with their advocacy strategies. The results show that the more important media strategies are in their advocacy work, the more groups use public affairs consultants. Business groups are more likely to use public affairs consultants than other kinds of groups. When groups' resources are held constant, more recently established groups use more money on consultants than older groups. We conclude that consultant use may deepen existing biases in interest group politics by strengthening the business groups' position. The results also imply that media strategies have become especially challenging for groups in the current complex media environment.Peer reviewe

Verkkokeskustelijoiden arviot journalistisesta mediasta demokratiateorioiden valossa

Journalistisen median ja demokratian suhdetta käsittelevässä tutkimuksessa kansalaisten mielipiteet mediasta usein sivuutetaan. Tässä artikkelissa pyrin luomaan työkaluja kansalaisten media-arvioiden huomioimiseen jäsentämällä niitä normatiivisten demokratianäkemysten avulla. Muodostan jäsennyksen analysoimalla kahta Ilta-Sanomien internet-sivuilla vuonna 2007 käytyä verkkokeskustelua demokratiateorioiden näkökulmasta. Löydän verkko-keskusteluista kahdeksan median arviointikriteeriä, joilla on vastineensa demokratiateoreettisessa kirjallisuudessa. Keskustelijoiden tapa arvioida mediaa tulee lähelle eliittidemokratiaa ja deliberatiivista demokratiaa, kun taas osallistuvaan demokratianäkemykseen kytkeytyviä arviointikriteereitä käytetään keskusteluissa vähemmän. Tulokset myös täydentävät aiemmassa tutkimuksessa saatua kuvaa suomalaisten media-arvioista

Openness and mediatization of policymaking in the Finnish consensus democracy

In the Finnish consensus democracy, public discussion has traditionally played a small role in policymaking. Consensus and compromises have been built within small circles of policymakers behind closed doors, and the strong position of civil servants, president and interest organizations has limited public discussion. Institutional and cultural changes have, however, created new pressures for policymakers to act in media publicity. The norm of openness has been strengthened in society (i.e. policymaking is expected to be more transparent than before); politics has been mediatized (i.e. the significance of media in politics seems to have increased); the role of committees has been reduced in policy preparation; and parliamentarism has been strengthened. This thesis examines how openly Finnish policymakers (i.e. politicians, civil servants and interest organizations) act towards public discussion. It studies how policymakers participate in discussions taking place in media publicity, what kind of rules on public communication policymaking institutions include and how institutions have reacted to the strengthening of the norm of openness. The study also asks how strongly policymaking is mediatized i.e. what is the significance of media publicity in policymaking and to what extent does the news media affect policymaking. The article-based thesis is based on two case studies and a survey of members of parliament (MPs). The case studies focus on a social security reform committee (2007 2009) and a government s programme to increase productivity in state administration (2002 2011). Case study data consists of interviews with policymakers and journalists, media articles, government information material and policy documents. MPs were surveyed on the news media s agenda-setting power (i.e. the media s influence on political institution agendas). The results show that the tradition of looking for a consensus constrains the openness of public discussion in Finland. Policymakers prefer not to talk about policy negotiations in detail in public because publicity can freeze negotiations. The way that members of the multi-party government manage the news can weaken accountability by reducing citizens possibilities to evaluate politicians behaviour. Policymakers manage publicity through common publicity rules. For instance, ministers are not usually expected to make public statements during tripartite policy preparation. Citizens and the media, however, presume openness. Thus, policymakers cannot withdraw completely from publicity. They have created public information practices that simultaneously meet the expectations of openness and secure working peace for policy preparation. For instance, policymakers can publish information regarding policy preparation actively but on such a general level that it does not lead to public discussion. Civil servants, who act in a neutral way regarding publicity, often have a central role in informing the public, which can narrow publicity and transparency. Moreover, the majority of MPs think that the news media s behaviour affects public discussions much more than policy processes and decisions made by the government and parliament. Results indicate that the core of policymaking is often still rather isolated from publicity. Media publicity affects symbolic politics (i.e. politicians competition for voters) more than actual decisions. Policymaking institutions have developed means to protect policy processes against media publicity and the demands for openness. Results support conclusions of earlier research, suggesting that mediatization is rather shallow: it has changed symbolic politics and public information activities more than policymaking.Suomen konsensusdemokratiassa julkisella keskustelulla on ollut perinteisesti ohut rooli poliittisessa päätöksenteossa. Yhteisymmärrystä ja kompromisseja on rakennettu päättäjien pienessä piirissä suljetuin ovin, ja virkamiesten, presidentin ja etujärjestöjen vahva asema ovat rajoittaneet julkista keskustelua. Institutionaaliset ja kulttuuriset muutokset ovat kuitenkin luoneet päättäjille uudenlaisia paineita toimia mediajulkisuudessa. Avoimuuden normi on vahvistunut yhteiskunnassa eli päätöksenteolta odotetaan aiempaa suurempaa läpinäkyvyyttä, politiikka on medioitunut eli median merkitys politiikassa näyttää kasvaneen, komiteoiden rooli päätösvalmistelussa on pienentynyt ja parlamentarismia on vahvistettu. Väitöskirja tutkii, miten avoimesti suomalaiset päättäjät eli poliitikot, virkamiehet ja etujärjestöt suhtautuvat julkiseen keskusteluun. Se tarkastelee, miten päättäjät osallistuvat mediajulkisuudessa käytävään keskusteluun, millaisia julkiseen viestintään liittyviä sääntöjä päätöksentekoinstituutioissa on, ja miten instituutiot ovat reagoineet avoimuuden normin vahvistumiseen. Tutkimus kysyy myös, miten vahvasti poliittinen päätöksenteko on medioitunut eli mikä merkitys mediajulkisuudella on päätöksenteossa ja missä määrin uutismedia vaikuttaa päätöksentekoon. Artikkeliväitöskirja pohjautuu kahteen tapaustutkimukseen sekä kansanedustajakyselyyn. Tapaustutkimukset käsittelevät Sosiaaliturvan uudistamiskomiteaa (2007 2009) ja valtion tuottavuusohjelmaa (2002 2011), ja niiden aineistona on käytetty päättäjien ja toimittajien haastatteluja, mediajuttuja, tiedotusmateriaalia sekä asiakirjoja. Kansanedustajakysely käsitteli uutismedian agenda setting -valtaa eli median vaikutusta poliittisten instituutioiden asialistoihin. Tutkimus osoittaa, että konsensuksen etsimisen perinne rajoittaa julkisen keskustelun avoimuutta Suomessa. Päättäjät eivät mielellään tuo neuvottelujen yksityiskohtia julkisuuteen, koska julkisuus voi lukkiuttaa neuvotteluasetelmia. Monipuoluehallitusten jäsenten harjoittama julkisuudenhallinta voi heikentää tilivelvollisuutta vähentämällä kansalaisten mahdollisuuksia arvioida poliitikkojen toimintaa. Päättäjät hallitsevat julkisuutta yhteisten julkisuussääntöjensä avulla. Esimerkiksi ministereiltä ei yleensä toivota julkisia kannanottoja kolmikantaisen valmistelun aikana. Kansalaiset ja media kuitenkin odottavat avoimuutta, joten päättäjät eivät voi täysin vetäytyä julkisuudesta. He ovat luoneet tiedotuskäytäntöjä, jotka samanaikaisesti vastaavat avoimuuden vaatimuksiin ja turvaavat valmistelulle työrauhan . Esimerkiksi valmistelusta voidaan tiedottaa aktiivisesti, mutta niin yleisellä tasolla, että julkista keskustelua ei synny. Neutraalisti esiintyvillä virkamiehillä on usein keskeinen rooli tiedottamisessa, mikä voi kaventaa julkisuutta ja läpinäkyvyyttä. Kansanedustajien enemmistön mielestä uutismedian toiminta vaikuttaa huomattavasti enemmän julkiseen keskusteluun kuin valtioneuvoston ja eduskunnan tekemiin päätöksiin ja päätöksentekoprosesseihin. Tulokset osoittavat, että poliittisen päätöksenteon ydin on edelleen usein varsin eristetty julkisuudelta. Mediajulkisuus vaikuttaa enemmän symboliseen politiikkaan eli poliitikkojen kilpailuun äänestäjistä kuin varsinaisiin päätöksiin. Päätöksentekoinstituutiot ovat kehittäneet keinoja suojella päätöksentekoprosesseja mediajulkisuudelta ja avoimuuden vaatimuksilta. Tulokset tukevat aiempien tutkimusten johtopäätöstä, että medioituminen on melko pinnallista: se on muuttanut enemmän symbolista politiikkaa ja tiedotustoimintaa kuin päätöksentekoa

EQ

Ekvalisointia käytetään akustiikassa ja audiotekniikassa laajasti esimerkiksi äänentoistojärjestelmän taajuusvasteen korjaamiseen. Ekvalisaattorien (EQ) suunnittelu on kehittynyt paljon viime vuosina. Tässä artikkelissa keskitymme graafisiin ekvalisaattoreihin, joiden suunnittelu on haastavaa. Esittelemme kaksi periaatetta ekvalisaattorin toteuttamiseen, peräkkäis- ja rinnaisrakenteen. Kehittämämme uusimmat graafiset ekvalisaattorit täyttävät kriittisen hifi-vaatimuksen, jonka mukaan taajuusvasteen tulee vastata asetuksia yhden desibelin tarkkuudella. Graafisen ekvalisaattorin peräkkäisrakenteessa se onnistuu valitsemalla tarkoituksenmukainen parametrinen suodin jokaiselle kaistalle, säätämällä niiden kaistanleveys siten, että vahvistuksen vaikutus viereisille kaistoille tunnetaan, ja ratkaisemalla kaistasuotimien vahvistukset pienimmän neliösumman menetelmällä. Tarkka ja tehokas rinnakkainen graafinen ekvalisaattori saadaan muuntamalla peräkkäisrakenne viivästettyyn rinnakkaismuotoon, joka on uutuus tällä alalla.Koska näillä menetelmillä suunniteltujen oktaavi- ja terssiekvalisaattorien parametrien päivitys vaatii paljon laskentaa, olemme korvanneet vahvistusten optimoinnin keinotekoisen hermoverkon avulla. Kehittämiemme menetelmien ansiosta graafisen oktaavi- ja terssiekvalisaattorin suunnitteluongelma on nyt käytännössä ratkaistu.Non peer reviewe

Julkinen keskustelu hyvinvointimallista

Peer reviewe

An Effective ’Weapon’ for the Weak? : Digital Media and Interest Groups’ Media Success

The equalization-normalization debate concerns whether the Internet equalizes politics by empowering resource-poor organizations, or whether it further strengthens the position of resource-rich organizations. We address this debate by studying how interest groups' utilization of digital media is associated with their success in influencing news media. We suggest digital media is characterized by the coexistence of old and new media logics that benefit resource-rich and resource-poor groups in different ways. Analyzing a dataset of 1,127 Finnish interest groups, we found that groups' utilization of digital media is positively associated with their news media success, yet traditional ways of influencing the news media remain more effective. Among resource-rich groups with larger public relations staff, blog publishing is positively associated with both media access (media visibility) and agenda-building success (influencing news topics). In contrast, utilization of digital media among resource-poor groups only correlates with agenda-building success, and audiovisual content is more effective than other content. We suggest that while resource-poor groups benefit from network media logic in which the flow of information is initially based on popularity among social media users, resource-rich groups can exploit mass media logic where traditional journalistic gatekeeping is more important. The findings also imply that digital media has not decreased resource-related bias in interest groups' media access.Peer reviewe

A Stronghold of Routine Corporatism? : The Involvement of Interest Groups in Policy Making in Finland

Peer reviewe

Kuka pääsee mukaan? Miten järjestöjen ääni kuuluu lakien valmistelussa

Helsingin yliopiston toteuttama hanke Kaikki mukaan? Avoin hallinto ja uudet osallistumismuodot (KAMU) tutki, miten eri järjestöt ja muut sidosryhmät pääsevät vaikuttamaan kansallisten lakien ja asetusten valmisteluun. Teimme laajat kyselyt valtakunnallisille järjestöille ja säädöksiä valmisteleville virkamiehille, ja lisäksi haastattelimme heitä. Tulokset osoittavat, että moni järjestö on tyytymätön siihen, miten ne pääsevät valmisteluun mukaan. Suurimmat järjestöt sekä vakiintuneita instituutioita, elinkeinoelämää ja työntekijöitä edustavat järjestöt kokevat pääsevänsä valmisteluun parhaiten mukaan. Näitä järjestöjä kuullaan tiiviisti päätösvalmistelussa, ja ne ovat myös tyytyväisimpiä asemaansa valmistelussa. Sen sijaan pienemmät järjestöt sekä erilaisia ihmisryhmiä ja ammattikuntia edustavat järjestöt sekä vapaa-ajan järjestöt eivät koe pääsevänsä osallistumaan valmisteluun yhtä hyvin. Virkamiehille tehty kysely nosti esiin supervaikuttajien kärkijoukon, johon nousivat Suomen Kuntaliitto, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja Maa- ja metsätaloustuottajien Keskusliitto MTK. Virkamiehille tehty kysely osoitti myös, että erityisesti elinkeinoelämän järjestöillä on vahva asema lakien valmistelussa: lakeja valmistelevat virkamiehet ovat eniten vuorovaikutuksessa elinkeinoelämän järjestöjen kanssa. Myös virkamiehet pitävät järjestöjen ja muiden sidosryhmien kuulemista säädösvalmistelussa tärkeänä. Laaja ja aktiivinen kuuleminen auttaa lakiesityksiä menemään läpi eduskuntakäsittelyssä. Ongelmana virkamiehet pitävät valmistelun tiukkoja aikatauluja ja niukkoja resursseja, jotka voivat kaventaa kuulemista. Verkkokuulemista on kehitetty, mutta se ei ole vielä lyönyt itseään läpi Suomessa. Virkamiehet käyttävät verkkokeskusteluja ja -kyselyjä kuulemisessa harvoin, ja järjestöt osallistuvat niihin melko nihkeästi. Järjestöjen ja virkamiesten ensireaktiot uuteen sähköiseen lausuntopalvelu.fi:hin ovat kuitenkin pääosin positiivisia. Tulokset osoittavat, että kuulemisen laajuuteen, läpinäkyvyyteen ja ajoitukseen kannattaa kiinnittää huomiota. Valmistelussa voisi kokeilla esimerkiksi ”digikomiteaa”, jolla valmistelua tehtäisiin verkon avulla läpinäkyväksi